Aatu on nyt poissa †

Valitettavasti eilen maanantaina oli Aatun viimeinen päivä täällä maan päällä.

Oireet jatkuivat, kipuilu, sähköiskunlailla tulevat säphähdykset ja itseasiassa vielä pahenivat, joten maanantaina aamupäivästä lähdettiin eläinlääkäriin. Eläinlääkärissä Aatu alkoi käyttäytymään vieläkin sekavammin, agressiivisesti, välillä säpsähtäen raaja, välillä pään alue. Silmissä uhkausvaste alentunut, ylireagoimista kosketukseen, käveli seinää päin. Röntgenissä lantioalue ja lonkat ja raajat normaalin näköiset. Verinäytteissä elinarvot ja tulehduskuva normaali. Oireiden perusteella kyseessä hermostosairaus.
Eläinlääkäri konsultoi myös Hensingin  Yliopistollista eläinsairaalaa jatkohoidosta.

Hetken aikaa tuumittiin mitä tässä pitäisi tehdä? Kasvattajan kanssa oltiin yhteydessä, kiitos hänelle, hän on ollut korvaamaton tuki ja turva kaikissa asioissa! Ollaan juteltu pitkin tätä meidän yhteistä taivalta ja aina ollaan saatu apua, tukea, neuvoja, ohjausta.

Koira heräili vielä nukutuksesta, ja kävi välissä kotona, mutta päätös oli meillä lopulta koiran eutanasia ja niin matkasi Aatu takaisin klinikalle. Koira kärsi selvästi, partantavaa hoitoa ei ole, kun vaiva todennäköisesti on hermostollinen sairaus/vamma (selviää myöhemmin patologin avauksessa) ja koira kärsi. Niin vaikealta kun se tuntuukin, oli Aatu laskettava ikuiseen lepoon.

Tämä on ollut meille kamalan raskasta... ja nyt en löydä vain sanoja tämän runon ja kuvan verran enempää. Kuvassa on Aatun viimeinen automatka. Hyvästi Aatu rakkaimpani..

Taas valo viiltää taivaanrantaa

Se päivän yöstä erottaa
On tullut aika pois se antaa
Jota niin paljon rakastaa

Sen järjellä me ymmärrämme:
kun toinen lähtee, toinen jää
Vain pieni lapsi sisällämme
ei sitä tahdo käsittää

Hyvää matkaa, hyvää matkaa
Kulje kanssa enkelin
Hyvää matkaa, hyvää matkaa
Sinua paljon rakastin

Niin monet kerrat tähän rantaan
olemme tulleet ennenkin
Jättäneet kahdet jäljet santaan
Nyt yhdet vain vie takaisin

Siis hyvää matkaa ystäväni,
en enää puhu enempää
Tärkeimmän tiedät ja se riittää
Muu on nyt yhdentekevää

Hyvää matkaa, hyvää matkaa
Kulje kanssa enkelin
Hyvää matkaa, hyvää matkaa
Sinua paljon rakastin

(Markus Backström) 

Kaisa & Co

Ensimmäinen eläinlääkärikäynti

Ei ollut kivaa ollenkaan, mutta Aatulla tuli kipuja sunnuntai-maanantai yöllä :( Oli kovinkin levottoman oloinen, vinkui ja ripulitkin tulivat lattialle. Olin kovin huolissani, että mikä poikaa vaivaa? Yö meni enemmän tai vähemmän valvoessa ja tarkkailessa Aatun tilaa, ettei mene huonommaksi ainakaan. Peräpää tuntui olevan kipeä. Ettei olisi anaalirauhaset pojalla kipeät? Toisinaan kuluneen viikon aikana on yrittänyt nuoleskella, joten oireet viittaisivat siihen.

Kun aamulla sama levottomuus jatkui, niin soitin maanantai aamuna eläinlääkärille ja varasin ajan Aatulle. Saimme ajan kello 16 läheisestä eläinlääkäristä ja sinne mentiin. Aatu ei tykännyt ollenkaan tulla eläinlääkärin luokse, vaan murisi eläinläärille ja avustajalle. Koitin olla vaan ihan normaalisti ja rennosti tehtiin tilanne pennulle niin mukavaksi kun pystyy, ruokaa ei voitu tarjota, mutta juteltiin pennulle jne. Hetken kuluttua Aatu tuntui rentoutuvan.

Eläinlääkäri ensiksi tyhjensi anaalirauhaset, koska ajateltiin että ne voisivat olla vaivan syy. Ell sanoi kuitenkin, että ei usko että välttämättä oli kyse anaalirauhasista, koska ne eivät olleet erityisen kipeät, vähän punoittavat kyllä.. Epäili että voisi olla joku lihasjumi, tai ehkä pentu on satuttanut takapäänsä jotenkin. Kipulääkkeitä määräsi ja riehumiset minimiin. Kurjaa että kipeänä piti tehdä ensimmäinen ell käynti, mutta mielestäni ell kuitenkin hoiti tilanteen hyvin ja lähdimme sieltä pois kun Aatu oli jo rentoutunut ja hyvillä mielin. Joten loppujenlopuksi toivottavasti siitä jäi koiralle positiivinen fiilis.
Voi olla että kipuilu oli seurausta sunnuntain metsälenkistä, koska siellä pentu painoi kuin viimeistä päivää. Voi olla, että siellä metsässä venäytti jotenkin takalistonsa. Selkeästi jalkaa ei ole satuttanut kuitenkaan, koska silloin ontuisi ja sitä ei tehnyt.

Kipulääkkeiden/eläinlääkärin jälkeen koira on ollutkin ihan sama koira kuin ennenkin! Joten syynä oli lihasjumi tai sitten mietin mielessäni, että kenties ne anaalirauhaset kuitenkin? Mutta en ole kyllä saanut Aatua kovin rauhassa olemaan. Olen yrittänyt sitä, että ei kuitenkaan koiran kanssa riehuttaisi, ei heiteltäisi palloa eikä painittaisi. Jos koira on itse riehaantunut niin sitä ei oikein voi estää mitenkään. Vai onko jollain ideióita miten pentukoira saadaan vaan makkoilemaan? :D Hetkeksi tilanteen rauhoitus kyllä onnistuu, mutta ei pitemmäksi aikaa. Koirahan menee vointinsa mukaan. Ja vointi on kaikenkaikkiaan palautunut ennalleen ja iloinen sekä tyytyväinen koiruus ollut.

Leikkikoulun ja pentutapaamiset ja kaiken ylimääräisen jätimme alkuviikosta väliin, koska ei nyt hyvä jos riehuu pentujen kanssa. Mutta koska Aatu on ollut ihan normaali oma itsensä, niin pentukouluun menemme tänään keskiviikkoiltana, koska siellä ei riehuta muiden koirien kanssa, eikä edes haistella, vaan keskitytään "opiskeluun" eikä riekkumiseen :)

Säikäitti kyllä tuo pennelin kipuilu, mutta onneksi kaikki lopulta päättyi hyvin! 

Aatu chillailee

Kaisa & Co

Viikonlopun touhuja

 Lauantaina aamusta oli oikea koiranilma, vettä/räntää satoi vaakatasossa ja tuuli kovasti. Mietin jo mielessäni, että peruuntuuko meidän suunniteltu kaupunki-ihmisvilinä kokemus kokonaan kun keli on niin huono. Onneksi keli siitä rauhoittui ja kirkastui ja aurinkokin alkoi paistamaan ja lähdimme parhaimpaan ruuhka-aikaan Aatun kanssa kaupungille. Oikein onnistunut kokemus, makkaraa oli taskut täynnä ja siellä kävelimme ihmisvilinässä. Aatu ehkä välillä arasteli vähäsen, mutta rohkastui ja tietenkin ahneena seurasi makkaranantajaa. Satuimme kohtaamaan kaupungilla myös pariskunnan joka ovat harkitsemassa Lagotton ottamista! He jäivät juttelemaan ja vaikka Aatu ensiksi arasteli, niin annoin pariskunnalle makkaraa käteen ja Aatu uskalsi käydä ottamassa makkarat vieraiden käsistä joten tilanne meni kivasti ja siitä jäi varmasti myös positiivinen kokemus.

Lauantai-iltana meillä kävi koiravieras, nimittäin 5v shetlanninlammaskoira Donna omistajansa kanssa. Aatulla kun on ollut paljon pentukavereita, mutta vielä ei aikuisia koiria ole paljon tavannut, niin tämä oli hyvä kokemus. Donna olikin ihan oikea leidi, eikä ollut niin kiinnostunut pennusta. Donna on hyvin rauhallinen, ja varma aikuinen koira, rokotettu ja perusluonteeltaan kiltti ihmisille ja toisille koirille, eli Aatulle oikein oivaa seuraa. Aatu olisi tietenkin oikein mielellään lähtenyt leikkimään Donnan kanssa, mutta Donna oli eri mieltä eikä oikein kiinnostunut pennusta vaan kun meno meni liian riehakkaaksi niin ärähti pennulle. Tämäkin oli hyvä asia kuitenkin, se on yksi osa koiran elekieltä, että nyt rauhoitut ja Aatu uskoi sitä ja lopetti rajut leikit siihen ja kunnioitti vanhempaa koiraa. Kävimme yhdessä lenkillä ja kotona koira söivät luuta vieretysten ja haistelivat toisiansa, oikein onnistunut ensimmäinen kohtaaminen ja vierailu minun mielestäni tämäkin, koska koirat tutustuivat toisiinsa ja lopulta myös rentoutuivat toistensa seurassa.

Tänään tapsimme aamulla "lenkillä" (lenkki meillä tarkoittaa sitä että kävellään/istuskellaan tuolla lähikaduilla tai että olemme läheisessä metsässä juoksentelemassa) 9kk ikäisen mäyräkoirauroksen, ja leikit olisivat alkaneet heti! Pariskunnalla oli kuitenkin hieman kiire, joten kauaa ei pennut kerenneet painimaan. Aatusta on kyllä kehkeytynyt rohkea ja avoin muiden koirien kanssa, ja voisin siis sanoa että varmasti positiiviset kokemukset muista koirista.ollut osa sitä että muiden koirien kanssa tullaan toimeen. Toivottavasti myös ihmisten suhteen saa myös paljon positiivisia kokemuksia ja tottuu heihinkin. Ehkä Aatusta ei tule mitään yltiösosiaalista, mutta kuitenkin sietää esimerkiksi toisten ihmisten käsittelyä (näyttelyissä olisi kyllä tärkeää!) No Aatu on vielä pieni ja nyt vaan pikkuhiljaa tarjottava niitä makkaraihmisiä ympärille ja positiivisia kokemuksia.
Kiva kuitenkin kun löytyy läheltäkin koirakavereita ja ainakin vielä nämä uroksetkin tulevat toimeen keskenään. Pyysin mäyriksen omistajia joskus tulemaan meille leikkimään. Lähtiessämme Aatu jäi vuolaasti itkemään mäyriksen perään :D Ja lähtiessämme kotiapäin, Aatu karkasi minulta ja lähti juoksemaan mäyriksen perään!!! Jouduin sitten hakemaan sen pois, ja sanoin että anteeksi, tämä vahingossa pääsi juoksemaan teidän perään.. No onneksi mäyriksen omistajat olivat ymmärtäväisiä.


Suunnitelmissa on tänään ehkä lähteä ehkä pentutreffeille bordercolliepennun kanssa, mutta muuten tänään vaan ollaan ja chillaillaan. Paitsi itse joudun tekemään myös kirjallisia opiskelutehtäviä, joten Aatu varmasti leikkii ja touhuaa enemmän perheen muiden jäsenten kanssa. Välillä kun on vaan sellaisiakin päiviä, että pakko hoitaa niitä kouluasioitakin eikä voi vaan keskittyä pennuntuoksuiseen elämään :)

Aatu lempipaikassa säkkituolissaan 

 

Kaisa & Co

Joko nyt on maaliskuu?

Näin nopeasti ne päivät vilisevät ja nyt vaihtui kuukausi. Uusia kujeita on tullut valtavasti ja uusia ihania asioita. Kuten pentukurssi alkoi!

Eli kävimme viime keskiviikkona pentukurssilla ja aluksi kun menimme halliin niin Aatu todellakin oli ihan ihmeissään, koiria ja ihmisiä oli kaikkialla. Ja jotkut ihmiset tulivat tervehtimään, ja siitäpä Aatu ei tykännytkään vaan pelkäsi ja murahteli aluksi. Olin kun en olisi huomannutkaan pennun murinaa ja juttelin tavalliseen tapaan. Annoin tervehtijöille herkkupaloja ja siitä se Aatukin sitten pikkuhiljaa rentoutui ja päästi luokseen ja haisteli ja tutustui. Tietty varaus oli kyllä päällä siltikin selvästi.

Aatulla on selkeästi luonteenpiirteenä ollut siitä saakka kun meille tullut, että aluksi aina hieman jännittää. Mutta hyvä puoli on se, että hänellä on hyvät hermot ja hän saa voitettua oman pelkonsa ja pystyy rentoutumaan ja pääsemään pelkonsa yli. Tietenkin asettaa varmasti haasteita meille omistajille, varsinkin kun ajatuksena on harrastaa ja käydä näyttelyissä Aatun kanssa, mutta uskon ja toivon että ajan kanssa koira oppii rohkeammaksi. Täytyy muistaa että Aatu on vielä pieni, vasta 11vk ja kaikki on uutta ja ihmeellistä. Olemme tehneet paljon sen eteen että ihan pennusta saakka sosiaalistettaisiin ja totutettaisiin pentu kaikenlaiseen.

Kun tunti alkoi niin esittelimme itsemme ja pentukurssilla oli meidän lisäksi kolme muuta eli melko pieni ryhmä! Kaksi mustaa suurstautserin pentua, jotka olivat saman ikäisiä kuin Aatu ja sen lisäksi yksi metsästyslinjainen puoli vuotias terrieri. On loistava asia, että ryhmämme on pieni, sillä etenemme hyvää tahtia ja saamme kaikki paljon yksilöllistä huomiota ja opastusta ohjaajalta. Ja kun tunti alkoi niin Aatu vieläkin vähän jännitti ja istui jalkojeni juuressa, mutta varsin pian siitä reipastui ja rentoutui ja pian oli kuin kotonaan ja olisi mennyt vaan muiden kanssa leikkimään ja touhuilemaan. Aatu on hitaasti mutta varmasti lämpiävää sorttia :)

Tunnilla kävimme ensiksi kotaktiharjoittelua makupalan avulla. Olimme polvien päällä istumassa ja makupala piiloitettiin molempiin käsiin. Tarkoitus oli että koira alkaa haluamaan makupalaa ja miettii ja pähkäilee miten sen saisi sieltä kädestä pois? Aluksi se saattaa tassulla ym saada sitä, mutta sitä ei anneta. Kun koira katsoo silmiin niin tulee heti nami ja kehu! Ja tätä jatkettiin. Aatu tajus hyvin pian idean ja tätä ollaan myös nyt täällä kotona harjoiteltu :) Harjoiteltiin myös käsittelyä, niin että ohjaaja hieman käsitteli koiraa. Aatu ei juuri tykännyt tästä, mutta tehtiin se mahdollisimman mielyttäväksi sille.

Toinen mitä opeteltiin oli istuminen ja maahanmeno sekä luoksetuloharjoituksia. Välillä käytiin koiren kanssa pissi/lepotauolla ja lopputehtävänä rentouduttiin ja opeteltiin koiralle rentoutumista.
Aivan huippu kurssi ja aivan huippu ohjaaja ei voi muuta sanoa. Sen verran mainostan että kyseessähän on Haukkuvaara niminen koirankoulutuskeskus Jyväskylässä ja voin suositella lämpimästi kaikille pennun peruskouluttamista ja koiraharrastuksista kiinnostuneille.


Aatu täytti tosiaan 11 viikkoa eilen torstaina ja tomera 11 viikkoinen meillä onkin. Tarpeet tulee isolta osaltaan ulos, mutta tämän tästä saattaa pissi lirahtaa lattialle. Pihassa on kaikkea jännää ja Aatu tykkää juoksennella pihassa vapaana. Välillä intoudun kameran kanssa ottamaan kuvia, mutta hiiiiirvittävän vaikeaa saada se pysymään edes 1 sek paikallaan. Aina kuvissa joku viuhtoo jonnekin suuntaan ja ei saa tarkkaa kuvaa!

Aatu kotipihassa haistelemassa

Sunnitelmia viikoksi eteenpäin;

Lauantaina kaupungille kävelemään ihmisten sekaan, koska viimeksikin se oli niin mukavaa sai makkaraa ja oli mukavaa.

Sunnuntaina mennään pentutreffeille viikkoa nuoremman bordercollien pennun kanss :)

Tiistaina Haukkuvaaraan pentujen leikkikouluun leikkimään pentujen kanssa!

Kesvikkona Pentukouluun Haukkuvaaraan

Torstaina Aatu saa ensimmäisen 12vk rokotuksen eläinlääkärillä

Siinäpä siis viikon ohjelma, kaikenlaista siellä kyllä. Lisäksi pieniä muutaman minuutin kestäviä harjoituksia tehdään joka päivä, sellaisia mitä saatiin kotiläksyksi. Niitä oli mm rauhoittuminen ja kontaktiharjoitukset. Harjoitukset on menneetkin tosi hyvin, lagotto on oikeasti fiksu koira ja älyää asioita todella nopeasti. Joskus tämä voi olla jopa haaste, varsinkin jos se yrittää olla fiksumpi kun omistajansa :)

Kaisa & Co

A

Mukavia uutisia

Ensimmäinen päivän uutinen on se, että pihalta kaikkea kivaa tarttuu pienen Aatupojan hampaisiin; käpyjä, risuja, puolukan varpuja, jäniksen papanoita ym. Ja onhan se kivaa kun lumet sulaa ja lumen alata paljastuukin kaikkea namia, mitä voi maistella ja suuhunsa tunkea! Koiran suu on vähän yhtäkuin koiran kädet.
Noh tästä sitten seuraa sitä, että tänään Aatu oksensi aamulla mahan tyhjäksi nappuloista. Minä tietenkin heti olin huolissani, että onko tullut jo joku pahempikin vatsapöpö? Mutta eipä siinä muuta kuin seuraamaan koiran vointia. Onneksi oksennus oli vain kertaluontoinen ja koska päivällä koira näytti jo ihan normaalilta, niin uskalsin antaa hieman nappuloita. Ne pysyivät hyvin sisässä! Ja loppupäivä meni normaalisti. Mikähän lienee? Ehkä se puolukanvarpu ärsytti siellä?

Myös joku aivan erityisen hieno asia on se, että tänään sain virallisestikin koiran omiin nimiini :) Voihan sitä onnenpäivää kun katselin sitä nimeä siellä jalostusrekisterissä, että kyllä vaan olen nyt virallisesti Aatun omistaja! Aivan upeaa, vaikka tämä saattaa olla pieni asia jollekin muulle, niin minulle tämä on hieno ja upea asia, olen niin onnellinen kun omistan tämän ihanan pikkuisen ♡

Aatu on löytänyt myös toisen lempipaikan kotoa. Vanha säkkituoli on houkutellut niin paljon, että yläkerrasta se sitten alan raahattiin ja siinä Aatu on köllinyt. Lapsien kanssa Aatu tulee tosi hyvin toimeen, ainut mistä on saanut kieltää on se, että niitä hampaita olisi NIIN kiva käyttää vaatteisiin, käsiin ym. ja siitä saa tosiaan kokoajan kieltää! Uskoo kyllä, mutta hetken päästä taas kokeilee. Yritetään niin, että kieltää ja annetaan sen jälkeen sallittu suuhun ja kehutaan siitä. Ainut ongelma on vaan, että onko niitä sallittuja läheskään aina saatavilla? Ei niitä nyt ympäri asuntoa ole, joten se on aina vähän haastavaa.

Aatu säkkituolissa lasten kanssa

Toinen ihana uutinen on se, että sain ilmoittauduttua Aatun kanssa pentukurssille! Ja se alkaa jo ensi viikolla, keskiviikkona. Kyseessä on erittäin hyvä koirankoulutuskeskus Haukkuvaara, joka onkin ihan tässä lähellä ja siellä on kyllä erittäin pätevät ja mukavat ohjaajat. Pentukurssille voi kuulema ilmoittautua noin 8vk eteenpäin, aina noin vuoden ikäiseksi asti. Aatu on kurssin alussa 10 vk vanha (täyttää silloin torstaina 11vk) ja siis aivan loistavassa kouluiässä. Kouluttaja kertoi että tämän ikäiset on kyllä hyviä imemään kaikkea opetusta, joten ilman muuta voidaan koirakoulu aloittaa jo.

Eli ensi keskiviikkona sitten uudet kujeet, on kyllä hieno asia, olen ihan onnellinen siitäkin että päästiin jo pentukouluun, varmasti vielä hyvä kun tässä sosiaalistamisiässä saadaan vähän koirakoulukokemuksia.

Niin ja tällä viikolla Aatu on ollut lyhyitä aikoja yksin, alussa oli vaan vähän aikaa, muutamia minuutteja ja nyt tänään oli jo puolisen tuntia. Mutta koska tällä viikolla on talviloma lapsilla, niin halutaan keksiä myös ihmisperheen kanssa jotakin mukavaa tekemistä ja siksi olemme huomenna suuntaamassa kylpylään. Kylpylässä menee kuitenkin aikaa, kun mennään myös syömään sen jälkeen, joten Aatu matkaa vanhempieni luokse siksi aikaa päivähoitoon. Oikein mielellään odottavat Aatua sinne, ja Aatu onkin siellä vieraillut aikaisemmin joten ei ole outo paikka eikä oudot hoitajat.

Iloista talvilomaa kaikille!

Kaisa & Co

Sosiaalistamista

Aatu täytti nyt viikonlopun kynnyksellä 9 vk ja elo senkun reipastuu. Kotipihassa meno on välillä ylimmillään kun saa riehua vapaasti. Piha pitää aidata kesällä sulan maan aikaan ehdottomasti, koska autoteitä löytyy ympäriltä ja pentu äkkiä oppii vikkeläksi, niin että pian sitä ei saa kiinni. Toistaiseksi Aatu ei ole vielä tiellepäin haikaillut ollenkaan, mutta kertakos se on ensimmäinen?

Pihasta meiltä löytyy mm. tälläinen lagotto, kutsumanimeltään lentävä lagotton pentu 

Sosialistaminen on tärkeä asia, joten tähän nyt panostetaan. Ja siksipä eilen kävimme ekaa kertaa pentutreffeillä! Vastassamme oli aivan ihana suloinen pieni 7vk ikäinen ♡ bordercollie narttupentu ♡ Oli kyllä sähäkkä tapaus ja Aatun kanssa he löysivät heti yhteisen sävelen. Todella mukavaa että löytyi tälläinen pieni kiva oma kaveri Aatulle, jonka kanssa voidaan käydä leikkimässä silloin tällöin ja tiedä miten hyviä kaveruksia niistä vielä kehittyykin myöhemmin. Leikkivät oikein kivasti niin riehakkaasti kuin vain tuon ikäiset leikkivät, mutta muutaman kerran tuli vähän "riitaa" ja siinä sitten selvitettiin että kumpi on pomo ja pääsee niskan päälle. Pienet eripurat kuitenkin pian unohtuivat ja leikki jatkui entiseen tapaan. Leikkiin liittyi myöhemmin muutama vähän vanhempikin pentu (9kk ja 5kk) mutta hyvin tulivat pennut keskenään toimeen. Leikkitunnin jälkeen suuntasimme kotia kohti ja Aatu oli koko loppuillan ihan väsynyt kun ei jaksanut kotonakaan enää riehua :D

Aatu eilen lempipaikallaan tuolin alla, väsyneenä leikeistä

Tänään lähdetään myös erään 5kk vanhan pennun luokse kyläilemään, kenties leikit jatkuu siellä! Mutta tärkeää on tietenkin, että jos pentu ei halua leikkiä tai tutustua niin mitään pakkoa ei ole, eikä tilanteesta saa tehdä pennulle liian ahdistavaa missään nimessä. Lisäksi liika on liikaa ja lepohetkiäkin/päiviä pitää olla, mutta toki on myös muistettava että joka päivä vaikka jotakin pientä, ei pelkästään sosialistamista vaan myös totuttelua uusiin asioihin/ihmisiin ym. Sosialistamisen herkkä kausi päättyy pennuilla yksilöllisesti noin 14 vk ikäisenä, joten ei kannata heittää tätä aikaa hukkaan.

Perushoitotoimenpiteitä ollaan myös harjoiteltu. Ainut vaan, että Aatu pistää kyllä melkoisen ranttaliksi nämä hetket! Yritin tänä aamuna putsata silmistä rähmät pois, niin sain melkoisesti keksiä asioita että sain pennun rauhoittumaan siihen. Lopulta toimi tämä; koska pesulaput (vedellä kostutetut vanulaput) oli NIIN ihania ja vastustamattomia, niin annoin Aatun kädestäni nuolla yhtä lappua kun toisella lapulla pyyhin sen silmiä! Huh huh... Ei ehkä jatkossa kannata valita kaikkein virkeintä aamuhetkeä tuollaiseen operaatioon..ja ehkä noiden lappujen nuoleminenkaan ei ole kovin hyvä idea. Mutta konstit on monet, ei voi muuta sanoa.. :)

Positiivisia asioita tässä viikossa on myös loma! Vaikka Aatu herättääkin minut aina aamuisin aikasin, niin loma on aina loma kun ei tarvitse koulussa käydä. Lomaviikon opettamiseen tulee väistämättä myös pennun yksinolon opettaminen, ensiksi lyhyitä aikoja, ja sitten pidentäen. Pieniä aikoja (muutaman tunnin kerrallaan) jo ensi viikolla koiran pitäisi olla yksin kotona. Siispä sen opettaminen on aloitettava nyt jo loman aikana. Tässäpä sitä tälle viikolla kaikenlaista ohjelmaa, joten mielenkiintoinen viikko tulossa :)


Kaisa & Co

Pentuelämää

Näin se aika vierii kun on pentu talossa! Aivan uuden merkityksen saanut elämä kyllä kun tulee huolehdittua pikkuisesta.

Ensimmäsinä päivinä Aatu oli melko väsynyt ja arkakin täällä uudessa kodissaan. Mutta kun päivät kuluivat eteenpäin, niin alkoi pentukin rentoutua. Nyt meno on aivan toisenlaista kuin mitä se oli alussa. Toisinsanoen meno jo välillä niin rajua että matot on rullalla! :)

Ulkona pihalla on saanut vapaasti mennä ja tarpeet on tulleet suurimmaksi osaksi jo ulos eli sisäsiisteysasiat hyvällä mallilla. Välillä meillä Aatun kanssa on poikkeavat rytmit, kun tänään vein Aatua ulos aamupalan jälkeen, niin ulos ei tullut mitään tarpeita ja kun sisälle tultiin niin meni 10 min ja pissi tuli lattialle. Aatu siis tekee tarpeitaan silloin kun on hätä eikä silloin kun omistaja niin haluaisi tai luulisi että olisi tarve.. no pienihän tuo on, ihan vauva eikä pidätyskykyä vielä ole.

Olemme nyt harjoitelleet myös hinnassa kulkemista ja se on sujunut hyvin. Vieraat koirat ovat vielä vähän pelottavia Aatun mielestä joten en ole pakottanut häntä tutustumaan näihin. Viikonloppuna meillä on tutun pennun kanssa pentutreffit! Saa nähdä miten ne menee :) toivottavasti Aatu intoutuu tutustumaan uuteen leikkikaveriin.

Saimme myös hienon kumikanan lahjaksi ja siitä onkin tullut Aatun lempilelu. Omistajan mielestä voisi olla hiljaisempiakin leluja, mutta selvästi Aatu on valintansa tehnyt onhan kumikana NIIN ihana!!

Aatu ja kumikana!

Päivät kyllä kuluvat niin nopeasti! Ja tavoitteeksi olen ottanut sen, että joka päivä tutustutan, totutan ja/tai sosialistan Aatua johonkin uuteen asiaan positiivisesti. Myös käsittelyn oppiminen on tärkeää ja ollaankin leikattu kynsiä ja turkkia pöyhitty ym. Aatu muuten osaa myös jo käskystä istua :) autolla ollaan myös ajeltu ja käyty kerran kylässä. Niin ja lasten kavereita kyläilee tämän tästä. Tänään vietimme keskimmäisen 10v kaverisynttäreitä ja meillä oli vajaa kymmenen lasta täällä! Kaikki osasi käyttäytyä hienosti kyllä ja Aatu oli mielissään juhlijoista ja kesken juhlien nukahti keskelle keittiön lattiaa :)) Siinä se sitten nukkui kun muut juhlivat melko äänekäästikin, mutta Aatua ei tämä näyttänyt oollenkaan häiritsevän.

Joskus on vaikea miettiä mitä saa pentu tehdä ja mitä ei? Sänky oli helppo kieltää, mutta entäs puukori? Koska siitä Aatu on keksinyt oivan paikan itselleen. Eli puukorin Aatu on saanut pitää. Ei se varmaan mahdu sinne enää aikuisena joten nauttikoon nyt :)

Aatu ja puukori

Kaikenkaikkiaan ihana hauva kyllä mulla :) Taidan katsella vähän ruusunpunaisten lasien läpi häntä, mutta kukapa ei? Säännöt mistä ollaan päätetty on kyllä hienosti pidetty, koska rakkaushan on myös rajoja <3 Eikös vaan?



Kaisa & Co