Aatu on nyt poissa †

Valitettavasti eilen maanantaina oli Aatun viimeinen päivä täällä maan päällä.

Oireet jatkuivat, kipuilu, sähköiskunlailla tulevat säphähdykset ja itseasiassa vielä pahenivat, joten maanantaina aamupäivästä lähdettiin eläinlääkäriin. Eläinlääkärissä Aatu alkoi käyttäytymään vieläkin sekavammin, agressiivisesti, välillä säpsähtäen raaja, välillä pään alue. Silmissä uhkausvaste alentunut, ylireagoimista kosketukseen, käveli seinää päin. Röntgenissä lantioalue ja lonkat ja raajat normaalin näköiset. Verinäytteissä elinarvot ja tulehduskuva normaali. Oireiden perusteella kyseessä hermostosairaus.
Eläinlääkäri konsultoi myös Hensingin  Yliopistollista eläinsairaalaa jatkohoidosta.

Hetken aikaa tuumittiin mitä tässä pitäisi tehdä? Kasvattajan kanssa oltiin yhteydessä, kiitos hänelle, hän on ollut korvaamaton tuki ja turva kaikissa asioissa! Ollaan juteltu pitkin tätä meidän yhteistä taivalta ja aina ollaan saatu apua, tukea, neuvoja, ohjausta.

Koira heräili vielä nukutuksesta, ja kävi välissä kotona, mutta päätös oli meillä lopulta koiran eutanasia ja niin matkasi Aatu takaisin klinikalle. Koira kärsi selvästi, partantavaa hoitoa ei ole, kun vaiva todennäköisesti on hermostollinen sairaus/vamma (selviää myöhemmin patologin avauksessa) ja koira kärsi. Niin vaikealta kun se tuntuukin, oli Aatu laskettava ikuiseen lepoon.

Tämä on ollut meille kamalan raskasta... ja nyt en löydä vain sanoja tämän runon ja kuvan verran enempää. Kuvassa on Aatun viimeinen automatka. Hyvästi Aatu rakkaimpani..

Taas valo viiltää taivaanrantaa

Se päivän yöstä erottaa
On tullut aika pois se antaa
Jota niin paljon rakastaa

Sen järjellä me ymmärrämme:
kun toinen lähtee, toinen jää
Vain pieni lapsi sisällämme
ei sitä tahdo käsittää

Hyvää matkaa, hyvää matkaa
Kulje kanssa enkelin
Hyvää matkaa, hyvää matkaa
Sinua paljon rakastin

Niin monet kerrat tähän rantaan
olemme tulleet ennenkin
Jättäneet kahdet jäljet santaan
Nyt yhdet vain vie takaisin

Siis hyvää matkaa ystäväni,
en enää puhu enempää
Tärkeimmän tiedät ja se riittää
Muu on nyt yhdentekevää

Hyvää matkaa, hyvää matkaa
Kulje kanssa enkelin
Hyvää matkaa, hyvää matkaa
Sinua paljon rakastin

(Markus Backström) 

Kaisa & Co

Ensimmäinen eläinlääkärikäynti

Ei ollut kivaa ollenkaan, mutta Aatulla tuli kipuja sunnuntai-maanantai yöllä :( Oli kovinkin levottoman oloinen, vinkui ja ripulitkin tulivat lattialle. Olin kovin huolissani, että mikä poikaa vaivaa? Yö meni enemmän tai vähemmän valvoessa ja tarkkailessa Aatun tilaa, ettei mene huonommaksi ainakaan. Peräpää tuntui olevan kipeä. Ettei olisi anaalirauhaset pojalla kipeät? Toisinaan kuluneen viikon aikana on yrittänyt nuoleskella, joten oireet viittaisivat siihen.

Kun aamulla sama levottomuus jatkui, niin soitin maanantai aamuna eläinlääkärille ja varasin ajan Aatulle. Saimme ajan kello 16 läheisestä eläinlääkäristä ja sinne mentiin. Aatu ei tykännyt ollenkaan tulla eläinlääkärin luokse, vaan murisi eläinläärille ja avustajalle. Koitin olla vaan ihan normaalisti ja rennosti tehtiin tilanne pennulle niin mukavaksi kun pystyy, ruokaa ei voitu tarjota, mutta juteltiin pennulle jne. Hetken kuluttua Aatu tuntui rentoutuvan.

Eläinlääkäri ensiksi tyhjensi anaalirauhaset, koska ajateltiin että ne voisivat olla vaivan syy. Ell sanoi kuitenkin, että ei usko että välttämättä oli kyse anaalirauhasista, koska ne eivät olleet erityisen kipeät, vähän punoittavat kyllä.. Epäili että voisi olla joku lihasjumi, tai ehkä pentu on satuttanut takapäänsä jotenkin. Kipulääkkeitä määräsi ja riehumiset minimiin. Kurjaa että kipeänä piti tehdä ensimmäinen ell käynti, mutta mielestäni ell kuitenkin hoiti tilanteen hyvin ja lähdimme sieltä pois kun Aatu oli jo rentoutunut ja hyvillä mielin. Joten loppujenlopuksi toivottavasti siitä jäi koiralle positiivinen fiilis.
Voi olla että kipuilu oli seurausta sunnuntain metsälenkistä, koska siellä pentu painoi kuin viimeistä päivää. Voi olla, että siellä metsässä venäytti jotenkin takalistonsa. Selkeästi jalkaa ei ole satuttanut kuitenkaan, koska silloin ontuisi ja sitä ei tehnyt.

Kipulääkkeiden/eläinlääkärin jälkeen koira on ollutkin ihan sama koira kuin ennenkin! Joten syynä oli lihasjumi tai sitten mietin mielessäni, että kenties ne anaalirauhaset kuitenkin? Mutta en ole kyllä saanut Aatua kovin rauhassa olemaan. Olen yrittänyt sitä, että ei kuitenkaan koiran kanssa riehuttaisi, ei heiteltäisi palloa eikä painittaisi. Jos koira on itse riehaantunut niin sitä ei oikein voi estää mitenkään. Vai onko jollain ideióita miten pentukoira saadaan vaan makkoilemaan? :D Hetkeksi tilanteen rauhoitus kyllä onnistuu, mutta ei pitemmäksi aikaa. Koirahan menee vointinsa mukaan. Ja vointi on kaikenkaikkiaan palautunut ennalleen ja iloinen sekä tyytyväinen koiruus ollut.

Leikkikoulun ja pentutapaamiset ja kaiken ylimääräisen jätimme alkuviikosta väliin, koska ei nyt hyvä jos riehuu pentujen kanssa. Mutta koska Aatu on ollut ihan normaali oma itsensä, niin pentukouluun menemme tänään keskiviikkoiltana, koska siellä ei riehuta muiden koirien kanssa, eikä edes haistella, vaan keskitytään "opiskeluun" eikä riekkumiseen :)

Säikäitti kyllä tuo pennelin kipuilu, mutta onneksi kaikki lopulta päättyi hyvin! 

Aatu chillailee

Kaisa & Co

Viikonlopun touhuja

 Lauantaina aamusta oli oikea koiranilma, vettä/räntää satoi vaakatasossa ja tuuli kovasti. Mietin jo mielessäni, että peruuntuuko meidän suunniteltu kaupunki-ihmisvilinä kokemus kokonaan kun keli on niin huono. Onneksi keli siitä rauhoittui ja kirkastui ja aurinkokin alkoi paistamaan ja lähdimme parhaimpaan ruuhka-aikaan Aatun kanssa kaupungille. Oikein onnistunut kokemus, makkaraa oli taskut täynnä ja siellä kävelimme ihmisvilinässä. Aatu ehkä välillä arasteli vähäsen, mutta rohkastui ja tietenkin ahneena seurasi makkaranantajaa. Satuimme kohtaamaan kaupungilla myös pariskunnan joka ovat harkitsemassa Lagotton ottamista! He jäivät juttelemaan ja vaikka Aatu ensiksi arasteli, niin annoin pariskunnalle makkaraa käteen ja Aatu uskalsi käydä ottamassa makkarat vieraiden käsistä joten tilanne meni kivasti ja siitä jäi varmasti myös positiivinen kokemus.

Lauantai-iltana meillä kävi koiravieras, nimittäin 5v shetlanninlammaskoira Donna omistajansa kanssa. Aatulla kun on ollut paljon pentukavereita, mutta vielä ei aikuisia koiria ole paljon tavannut, niin tämä oli hyvä kokemus. Donna olikin ihan oikea leidi, eikä ollut niin kiinnostunut pennusta. Donna on hyvin rauhallinen, ja varma aikuinen koira, rokotettu ja perusluonteeltaan kiltti ihmisille ja toisille koirille, eli Aatulle oikein oivaa seuraa. Aatu olisi tietenkin oikein mielellään lähtenyt leikkimään Donnan kanssa, mutta Donna oli eri mieltä eikä oikein kiinnostunut pennusta vaan kun meno meni liian riehakkaaksi niin ärähti pennulle. Tämäkin oli hyvä asia kuitenkin, se on yksi osa koiran elekieltä, että nyt rauhoitut ja Aatu uskoi sitä ja lopetti rajut leikit siihen ja kunnioitti vanhempaa koiraa. Kävimme yhdessä lenkillä ja kotona koira söivät luuta vieretysten ja haistelivat toisiansa, oikein onnistunut ensimmäinen kohtaaminen ja vierailu minun mielestäni tämäkin, koska koirat tutustuivat toisiinsa ja lopulta myös rentoutuivat toistensa seurassa.

Tänään tapsimme aamulla "lenkillä" (lenkki meillä tarkoittaa sitä että kävellään/istuskellaan tuolla lähikaduilla tai että olemme läheisessä metsässä juoksentelemassa) 9kk ikäisen mäyräkoirauroksen, ja leikit olisivat alkaneet heti! Pariskunnalla oli kuitenkin hieman kiire, joten kauaa ei pennut kerenneet painimaan. Aatusta on kyllä kehkeytynyt rohkea ja avoin muiden koirien kanssa, ja voisin siis sanoa että varmasti positiiviset kokemukset muista koirista.ollut osa sitä että muiden koirien kanssa tullaan toimeen. Toivottavasti myös ihmisten suhteen saa myös paljon positiivisia kokemuksia ja tottuu heihinkin. Ehkä Aatusta ei tule mitään yltiösosiaalista, mutta kuitenkin sietää esimerkiksi toisten ihmisten käsittelyä (näyttelyissä olisi kyllä tärkeää!) No Aatu on vielä pieni ja nyt vaan pikkuhiljaa tarjottava niitä makkaraihmisiä ympärille ja positiivisia kokemuksia.
Kiva kuitenkin kun löytyy läheltäkin koirakavereita ja ainakin vielä nämä uroksetkin tulevat toimeen keskenään. Pyysin mäyriksen omistajia joskus tulemaan meille leikkimään. Lähtiessämme Aatu jäi vuolaasti itkemään mäyriksen perään :D Ja lähtiessämme kotiapäin, Aatu karkasi minulta ja lähti juoksemaan mäyriksen perään!!! Jouduin sitten hakemaan sen pois, ja sanoin että anteeksi, tämä vahingossa pääsi juoksemaan teidän perään.. No onneksi mäyriksen omistajat olivat ymmärtäväisiä.


Suunnitelmissa on tänään ehkä lähteä ehkä pentutreffeille bordercolliepennun kanssa, mutta muuten tänään vaan ollaan ja chillaillaan. Paitsi itse joudun tekemään myös kirjallisia opiskelutehtäviä, joten Aatu varmasti leikkii ja touhuaa enemmän perheen muiden jäsenten kanssa. Välillä kun on vaan sellaisiakin päiviä, että pakko hoitaa niitä kouluasioitakin eikä voi vaan keskittyä pennuntuoksuiseen elämään :)

Aatu lempipaikassa säkkituolissaan 

 

Kaisa & Co

Joko nyt on maaliskuu?

Näin nopeasti ne päivät vilisevät ja nyt vaihtui kuukausi. Uusia kujeita on tullut valtavasti ja uusia ihania asioita. Kuten pentukurssi alkoi!

Eli kävimme viime keskiviikkona pentukurssilla ja aluksi kun menimme halliin niin Aatu todellakin oli ihan ihmeissään, koiria ja ihmisiä oli kaikkialla. Ja jotkut ihmiset tulivat tervehtimään, ja siitäpä Aatu ei tykännytkään vaan pelkäsi ja murahteli aluksi. Olin kun en olisi huomannutkaan pennun murinaa ja juttelin tavalliseen tapaan. Annoin tervehtijöille herkkupaloja ja siitä se Aatukin sitten pikkuhiljaa rentoutui ja päästi luokseen ja haisteli ja tutustui. Tietty varaus oli kyllä päällä siltikin selvästi.

Aatulla on selkeästi luonteenpiirteenä ollut siitä saakka kun meille tullut, että aluksi aina hieman jännittää. Mutta hyvä puoli on se, että hänellä on hyvät hermot ja hän saa voitettua oman pelkonsa ja pystyy rentoutumaan ja pääsemään pelkonsa yli. Tietenkin asettaa varmasti haasteita meille omistajille, varsinkin kun ajatuksena on harrastaa ja käydä näyttelyissä Aatun kanssa, mutta uskon ja toivon että ajan kanssa koira oppii rohkeammaksi. Täytyy muistaa että Aatu on vielä pieni, vasta 11vk ja kaikki on uutta ja ihmeellistä. Olemme tehneet paljon sen eteen että ihan pennusta saakka sosiaalistettaisiin ja totutettaisiin pentu kaikenlaiseen.

Kun tunti alkoi niin esittelimme itsemme ja pentukurssilla oli meidän lisäksi kolme muuta eli melko pieni ryhmä! Kaksi mustaa suurstautserin pentua, jotka olivat saman ikäisiä kuin Aatu ja sen lisäksi yksi metsästyslinjainen puoli vuotias terrieri. On loistava asia, että ryhmämme on pieni, sillä etenemme hyvää tahtia ja saamme kaikki paljon yksilöllistä huomiota ja opastusta ohjaajalta. Ja kun tunti alkoi niin Aatu vieläkin vähän jännitti ja istui jalkojeni juuressa, mutta varsin pian siitä reipastui ja rentoutui ja pian oli kuin kotonaan ja olisi mennyt vaan muiden kanssa leikkimään ja touhuilemaan. Aatu on hitaasti mutta varmasti lämpiävää sorttia :)

Tunnilla kävimme ensiksi kotaktiharjoittelua makupalan avulla. Olimme polvien päällä istumassa ja makupala piiloitettiin molempiin käsiin. Tarkoitus oli että koira alkaa haluamaan makupalaa ja miettii ja pähkäilee miten sen saisi sieltä kädestä pois? Aluksi se saattaa tassulla ym saada sitä, mutta sitä ei anneta. Kun koira katsoo silmiin niin tulee heti nami ja kehu! Ja tätä jatkettiin. Aatu tajus hyvin pian idean ja tätä ollaan myös nyt täällä kotona harjoiteltu :) Harjoiteltiin myös käsittelyä, niin että ohjaaja hieman käsitteli koiraa. Aatu ei juuri tykännyt tästä, mutta tehtiin se mahdollisimman mielyttäväksi sille.

Toinen mitä opeteltiin oli istuminen ja maahanmeno sekä luoksetuloharjoituksia. Välillä käytiin koiren kanssa pissi/lepotauolla ja lopputehtävänä rentouduttiin ja opeteltiin koiralle rentoutumista.
Aivan huippu kurssi ja aivan huippu ohjaaja ei voi muuta sanoa. Sen verran mainostan että kyseessähän on Haukkuvaara niminen koirankoulutuskeskus Jyväskylässä ja voin suositella lämpimästi kaikille pennun peruskouluttamista ja koiraharrastuksista kiinnostuneille.


Aatu täytti tosiaan 11 viikkoa eilen torstaina ja tomera 11 viikkoinen meillä onkin. Tarpeet tulee isolta osaltaan ulos, mutta tämän tästä saattaa pissi lirahtaa lattialle. Pihassa on kaikkea jännää ja Aatu tykkää juoksennella pihassa vapaana. Välillä intoudun kameran kanssa ottamaan kuvia, mutta hiiiiirvittävän vaikeaa saada se pysymään edes 1 sek paikallaan. Aina kuvissa joku viuhtoo jonnekin suuntaan ja ei saa tarkkaa kuvaa!

Aatu kotipihassa haistelemassa

Sunnitelmia viikoksi eteenpäin;

Lauantaina kaupungille kävelemään ihmisten sekaan, koska viimeksikin se oli niin mukavaa sai makkaraa ja oli mukavaa.

Sunnuntaina mennään pentutreffeille viikkoa nuoremman bordercollien pennun kanss :)

Tiistaina Haukkuvaaraan pentujen leikkikouluun leikkimään pentujen kanssa!

Kesvikkona Pentukouluun Haukkuvaaraan

Torstaina Aatu saa ensimmäisen 12vk rokotuksen eläinlääkärillä

Siinäpä siis viikon ohjelma, kaikenlaista siellä kyllä. Lisäksi pieniä muutaman minuutin kestäviä harjoituksia tehdään joka päivä, sellaisia mitä saatiin kotiläksyksi. Niitä oli mm rauhoittuminen ja kontaktiharjoitukset. Harjoitukset on menneetkin tosi hyvin, lagotto on oikeasti fiksu koira ja älyää asioita todella nopeasti. Joskus tämä voi olla jopa haaste, varsinkin jos se yrittää olla fiksumpi kun omistajansa :)

Kaisa & Co

A

Mukavia uutisia

Ensimmäinen päivän uutinen on se, että pihalta kaikkea kivaa tarttuu pienen Aatupojan hampaisiin; käpyjä, risuja, puolukan varpuja, jäniksen papanoita ym. Ja onhan se kivaa kun lumet sulaa ja lumen alata paljastuukin kaikkea namia, mitä voi maistella ja suuhunsa tunkea! Koiran suu on vähän yhtäkuin koiran kädet.
Noh tästä sitten seuraa sitä, että tänään Aatu oksensi aamulla mahan tyhjäksi nappuloista. Minä tietenkin heti olin huolissani, että onko tullut jo joku pahempikin vatsapöpö? Mutta eipä siinä muuta kuin seuraamaan koiran vointia. Onneksi oksennus oli vain kertaluontoinen ja koska päivällä koira näytti jo ihan normaalilta, niin uskalsin antaa hieman nappuloita. Ne pysyivät hyvin sisässä! Ja loppupäivä meni normaalisti. Mikähän lienee? Ehkä se puolukanvarpu ärsytti siellä?

Myös joku aivan erityisen hieno asia on se, että tänään sain virallisestikin koiran omiin nimiini :) Voihan sitä onnenpäivää kun katselin sitä nimeä siellä jalostusrekisterissä, että kyllä vaan olen nyt virallisesti Aatun omistaja! Aivan upeaa, vaikka tämä saattaa olla pieni asia jollekin muulle, niin minulle tämä on hieno ja upea asia, olen niin onnellinen kun omistan tämän ihanan pikkuisen ♡

Aatu on löytänyt myös toisen lempipaikan kotoa. Vanha säkkituoli on houkutellut niin paljon, että yläkerrasta se sitten alan raahattiin ja siinä Aatu on köllinyt. Lapsien kanssa Aatu tulee tosi hyvin toimeen, ainut mistä on saanut kieltää on se, että niitä hampaita olisi NIIN kiva käyttää vaatteisiin, käsiin ym. ja siitä saa tosiaan kokoajan kieltää! Uskoo kyllä, mutta hetken päästä taas kokeilee. Yritetään niin, että kieltää ja annetaan sen jälkeen sallittu suuhun ja kehutaan siitä. Ainut ongelma on vaan, että onko niitä sallittuja läheskään aina saatavilla? Ei niitä nyt ympäri asuntoa ole, joten se on aina vähän haastavaa.

Aatu säkkituolissa lasten kanssa

Toinen ihana uutinen on se, että sain ilmoittauduttua Aatun kanssa pentukurssille! Ja se alkaa jo ensi viikolla, keskiviikkona. Kyseessä on erittäin hyvä koirankoulutuskeskus Haukkuvaara, joka onkin ihan tässä lähellä ja siellä on kyllä erittäin pätevät ja mukavat ohjaajat. Pentukurssille voi kuulema ilmoittautua noin 8vk eteenpäin, aina noin vuoden ikäiseksi asti. Aatu on kurssin alussa 10 vk vanha (täyttää silloin torstaina 11vk) ja siis aivan loistavassa kouluiässä. Kouluttaja kertoi että tämän ikäiset on kyllä hyviä imemään kaikkea opetusta, joten ilman muuta voidaan koirakoulu aloittaa jo.

Eli ensi keskiviikkona sitten uudet kujeet, on kyllä hieno asia, olen ihan onnellinen siitäkin että päästiin jo pentukouluun, varmasti vielä hyvä kun tässä sosiaalistamisiässä saadaan vähän koirakoulukokemuksia.

Niin ja tällä viikolla Aatu on ollut lyhyitä aikoja yksin, alussa oli vaan vähän aikaa, muutamia minuutteja ja nyt tänään oli jo puolisen tuntia. Mutta koska tällä viikolla on talviloma lapsilla, niin halutaan keksiä myös ihmisperheen kanssa jotakin mukavaa tekemistä ja siksi olemme huomenna suuntaamassa kylpylään. Kylpylässä menee kuitenkin aikaa, kun mennään myös syömään sen jälkeen, joten Aatu matkaa vanhempieni luokse siksi aikaa päivähoitoon. Oikein mielellään odottavat Aatua sinne, ja Aatu onkin siellä vieraillut aikaisemmin joten ei ole outo paikka eikä oudot hoitajat.

Iloista talvilomaa kaikille!

Kaisa & Co

Sosiaalistamista

Aatu täytti nyt viikonlopun kynnyksellä 9 vk ja elo senkun reipastuu. Kotipihassa meno on välillä ylimmillään kun saa riehua vapaasti. Piha pitää aidata kesällä sulan maan aikaan ehdottomasti, koska autoteitä löytyy ympäriltä ja pentu äkkiä oppii vikkeläksi, niin että pian sitä ei saa kiinni. Toistaiseksi Aatu ei ole vielä tiellepäin haikaillut ollenkaan, mutta kertakos se on ensimmäinen?

Pihasta meiltä löytyy mm. tälläinen lagotto, kutsumanimeltään lentävä lagotton pentu 

Sosialistaminen on tärkeä asia, joten tähän nyt panostetaan. Ja siksipä eilen kävimme ekaa kertaa pentutreffeillä! Vastassamme oli aivan ihana suloinen pieni 7vk ikäinen ♡ bordercollie narttupentu ♡ Oli kyllä sähäkkä tapaus ja Aatun kanssa he löysivät heti yhteisen sävelen. Todella mukavaa että löytyi tälläinen pieni kiva oma kaveri Aatulle, jonka kanssa voidaan käydä leikkimässä silloin tällöin ja tiedä miten hyviä kaveruksia niistä vielä kehittyykin myöhemmin. Leikkivät oikein kivasti niin riehakkaasti kuin vain tuon ikäiset leikkivät, mutta muutaman kerran tuli vähän "riitaa" ja siinä sitten selvitettiin että kumpi on pomo ja pääsee niskan päälle. Pienet eripurat kuitenkin pian unohtuivat ja leikki jatkui entiseen tapaan. Leikkiin liittyi myöhemmin muutama vähän vanhempikin pentu (9kk ja 5kk) mutta hyvin tulivat pennut keskenään toimeen. Leikkitunnin jälkeen suuntasimme kotia kohti ja Aatu oli koko loppuillan ihan väsynyt kun ei jaksanut kotonakaan enää riehua :D

Aatu eilen lempipaikallaan tuolin alla, väsyneenä leikeistä

Tänään lähdetään myös erään 5kk vanhan pennun luokse kyläilemään, kenties leikit jatkuu siellä! Mutta tärkeää on tietenkin, että jos pentu ei halua leikkiä tai tutustua niin mitään pakkoa ei ole, eikä tilanteesta saa tehdä pennulle liian ahdistavaa missään nimessä. Lisäksi liika on liikaa ja lepohetkiäkin/päiviä pitää olla, mutta toki on myös muistettava että joka päivä vaikka jotakin pientä, ei pelkästään sosialistamista vaan myös totuttelua uusiin asioihin/ihmisiin ym. Sosialistamisen herkkä kausi päättyy pennuilla yksilöllisesti noin 14 vk ikäisenä, joten ei kannata heittää tätä aikaa hukkaan.

Perushoitotoimenpiteitä ollaan myös harjoiteltu. Ainut vaan, että Aatu pistää kyllä melkoisen ranttaliksi nämä hetket! Yritin tänä aamuna putsata silmistä rähmät pois, niin sain melkoisesti keksiä asioita että sain pennun rauhoittumaan siihen. Lopulta toimi tämä; koska pesulaput (vedellä kostutetut vanulaput) oli NIIN ihania ja vastustamattomia, niin annoin Aatun kädestäni nuolla yhtä lappua kun toisella lapulla pyyhin sen silmiä! Huh huh... Ei ehkä jatkossa kannata valita kaikkein virkeintä aamuhetkeä tuollaiseen operaatioon..ja ehkä noiden lappujen nuoleminenkaan ei ole kovin hyvä idea. Mutta konstit on monet, ei voi muuta sanoa.. :)

Positiivisia asioita tässä viikossa on myös loma! Vaikka Aatu herättääkin minut aina aamuisin aikasin, niin loma on aina loma kun ei tarvitse koulussa käydä. Lomaviikon opettamiseen tulee väistämättä myös pennun yksinolon opettaminen, ensiksi lyhyitä aikoja, ja sitten pidentäen. Pieniä aikoja (muutaman tunnin kerrallaan) jo ensi viikolla koiran pitäisi olla yksin kotona. Siispä sen opettaminen on aloitettava nyt jo loman aikana. Tässäpä sitä tälle viikolla kaikenlaista ohjelmaa, joten mielenkiintoinen viikko tulossa :)


Kaisa & Co

Pentuelämää

Näin se aika vierii kun on pentu talossa! Aivan uuden merkityksen saanut elämä kyllä kun tulee huolehdittua pikkuisesta.

Ensimmäsinä päivinä Aatu oli melko väsynyt ja arkakin täällä uudessa kodissaan. Mutta kun päivät kuluivat eteenpäin, niin alkoi pentukin rentoutua. Nyt meno on aivan toisenlaista kuin mitä se oli alussa. Toisinsanoen meno jo välillä niin rajua että matot on rullalla! :)

Ulkona pihalla on saanut vapaasti mennä ja tarpeet on tulleet suurimmaksi osaksi jo ulos eli sisäsiisteysasiat hyvällä mallilla. Välillä meillä Aatun kanssa on poikkeavat rytmit, kun tänään vein Aatua ulos aamupalan jälkeen, niin ulos ei tullut mitään tarpeita ja kun sisälle tultiin niin meni 10 min ja pissi tuli lattialle. Aatu siis tekee tarpeitaan silloin kun on hätä eikä silloin kun omistaja niin haluaisi tai luulisi että olisi tarve.. no pienihän tuo on, ihan vauva eikä pidätyskykyä vielä ole.

Olemme nyt harjoitelleet myös hinnassa kulkemista ja se on sujunut hyvin. Vieraat koirat ovat vielä vähän pelottavia Aatun mielestä joten en ole pakottanut häntä tutustumaan näihin. Viikonloppuna meillä on tutun pennun kanssa pentutreffit! Saa nähdä miten ne menee :) toivottavasti Aatu intoutuu tutustumaan uuteen leikkikaveriin.

Saimme myös hienon kumikanan lahjaksi ja siitä onkin tullut Aatun lempilelu. Omistajan mielestä voisi olla hiljaisempiakin leluja, mutta selvästi Aatu on valintansa tehnyt onhan kumikana NIIN ihana!!

Aatu ja kumikana!

Päivät kyllä kuluvat niin nopeasti! Ja tavoitteeksi olen ottanut sen, että joka päivä tutustutan, totutan ja/tai sosialistan Aatua johonkin uuteen asiaan positiivisesti. Myös käsittelyn oppiminen on tärkeää ja ollaankin leikattu kynsiä ja turkkia pöyhitty ym. Aatu muuten osaa myös jo käskystä istua :) autolla ollaan myös ajeltu ja käyty kerran kylässä. Niin ja lasten kavereita kyläilee tämän tästä. Tänään vietimme keskimmäisen 10v kaverisynttäreitä ja meillä oli vajaa kymmenen lasta täällä! Kaikki osasi käyttäytyä hienosti kyllä ja Aatu oli mielissään juhlijoista ja kesken juhlien nukahti keskelle keittiön lattiaa :)) Siinä se sitten nukkui kun muut juhlivat melko äänekäästikin, mutta Aatua ei tämä näyttänyt oollenkaan häiritsevän.

Joskus on vaikea miettiä mitä saa pentu tehdä ja mitä ei? Sänky oli helppo kieltää, mutta entäs puukori? Koska siitä Aatu on keksinyt oivan paikan itselleen. Eli puukorin Aatu on saanut pitää. Ei se varmaan mahdu sinne enää aikuisena joten nauttikoon nyt :)

Aatu ja puukori

Kaikenkaikkiaan ihana hauva kyllä mulla :) Taidan katsella vähän ruusunpunaisten lasien läpi häntä, mutta kukapa ei? Säännöt mistä ollaan päätetty on kyllä hienosti pidetty, koska rakkaushan on myös rajoja <3 Eikös vaan?



Kaisa & Co

Aatu muutti meille!

Eilinen päivä alkoi sillä, että aamusta pakkasimme kahvitermarit mukaan ja lähdimme kohti Hollolaa hakemaan Aatua kotiin. Perillä meitä odottikin emokoira ja kolme pentua, yksi pennuista oli muuttanut omaan kotiin jo päivää aikaisemmin. Iloisesti meidät otettiin vastaan hännät heiluen ja näimme myös myöhemmin Aatun isän pihalla leikkimässä.

Pennut oli tosi eläväisiä, oli kyllä ihana seurata niiden leikkimistä ja touhuja!

Kasvattajan kanssa käytiin kaikki läpi vielä kertaalleen, kirjoitettiin paperit ja tavattiin myös muita sisarusten omistajia. Oli kyllä touhukas aamupäivä kaikenkaikkiaan ja pian tulikin sitten kotiin lähdön aika. Saatiin kasvattajalta hyvät ohjeet mukaan, nahkaiset panta + remmi, koiran ruokaa ja muutama lelu jossa tutut hajut. Ja sitten olikin jo aika suunnata kotimatkalle.
Olin ensin ajatellut että Aatu matkaisi takapenkillä mun kanssa, niin että Aatu olisi suurehkossa pehmustetussa pahvilaatikossa ja itse olisin vieressä. Mutta... päätettiinkin vaihtaa strategiaa ja mies ajoi ja Aatu matkasi kotiin minun sylissä :)

 Aatu ja minä kotimatkalla

 

Automatka meni tosi hyvin ja kotiin tullessa olimme hetken pihassa ja lapset saivat tulla tutustumaan Aatuun. Myös ensimmäiset pissat tulivat heti ulos! Hieno juttu. Sisällä Aatu tutki heti kaikki paikat ja hetken leikki ja söi ja sen jälkeen koitti unten aika. Ja unien jälkeen taas ulos ja sinne tuli tälläkertaa kummatkin tarpeet tehtyä. On kyllä hieno asia, että Aatu tekee ulos näinkin hienosti jo pissat ja kakat. Ja tosiaan ensimmäisen päivän aikana ei tullut sisälle ollenkaan vahinkoja. Yöksi laitettiin paperi makuuhuoneen laittialle ja Aatu oli käynyt yöllä tekemässä sinne paperille pissat ja yksi vahinkopökäle löytyi eteisen lattialta. Siivosin sen aamulla pois, ja eipä siinä mitään sen ihmeellistä. Täytyy sanoa että hienolla mallilla on sisäsiisteys jo, ja asiaan auttaa varmaan se että viedään pentua kokoajan ulos aina kun herännyt, syönyt, leikkinyt ym.

Sain eilen illalla myös kauniita kuvia Aatusta. Paljon se ei pysynyt paikallaan, mutta sen minkä pysyi niin heti otin kuvan :D

Aatu

Pennuilla on muuten ilmiömäinen tapa nukahtaa melkein suorilta jaloilta. Ensiksi leikitään ja touhutaan, ja sitten aivan yhtäkkiä varoittamatta aletaan nukkua! Meillä siis tällähetkellä: nukutaan, syödään, leikitään ja ulkoillaan vuoronperään!

Olen kyllä ihan onnesta soikeana, on ihana kun sain tälläisen pienen paketin täyttä kultaa. Nytkin on mentävä katselemaan sitä kun se nukkua tuhnuttaa tuossa olohuoneen matolla :)


Kaisa & Co

Ystävänpäivän viettoa ♥

Ystävänpäivä ja viimeinen päivä ennenkuin huomenna aamupäivällä haemme Aatun kotiin! Nyt ollaan tarkastettu että kaikki johdot on piilossa, kengät laitettu visusti "pikkueteiseen" jonka välioven saa kiinni, kitarat poistettu olohuoneesta ja kirjapinotkin hävinneet makuuhuoneen pöydiltä!
Kaikenlaista siis touhuttu tänäänkin. Kyllä pennun tulo täytyy vähän huomioida kodissakin, sillä eipä voi millään odottaa että pentu tietäisi mitä saa tehdä ja mitä ei. Senhän pitää ensiksi oppia oikea ja väärä. Ja silti voihan olla että aina ei vaan opit mene perille, niin on helpompi katsoa kuin katua.. siispä kenkähylly eteisen aulassa ammottaa nyt tyhjyyttään ainakin vähän aikaa..


Kun Aatu tulee kotiin, niin olemme rauhoittaneet kodin ensimmäisiksi päiviksi (viikonlopuksi),jotta hän saa rauhassa tutustua uuteen kotiin ja meihin omiin ihmisiin. Myös yöt pentu tulee nukkumaan meidän makuuhuoneessa sängyn vieressä. Sanomalehtiä ollaan myös varattu sinne tänne, sisäsiisteyden harjoitteluun. Mutta koska asumme omakotitalossa, ja pennun kanssa pääsee tosi nopeasti ulos, niin uskon että pentu oppii melko nopeaan sisäsiistiksi. Mattoja en ottanut pois ihan sen takia että lattiat on aika liukkaat. Katsotaan nyt ensimmäisten viikkojen jälkeen kuinka paljon niitä mattoja on pesty ja otanko ne sitten kuitenkin pois?

Puruluita on myös varattuna :)

 

Tapakasvatus alkaa heti pennun tullessa taloon, ja siksi lasten kanssa kerrattu sääntöjä mitä pentu saa tehdä ja mitä ei.
Kielloksi riittää yksi tiukka Ei-käsky;
-Ei sängylle
-Ei saa hyppiä vasten esimerkiksi vieraiden tullessa (kannustetaan istumaan nätisti makupaloilla)
-Ei saa purra ihmisiä/vaatteita/kenkiä/hanskoja/hihnaa. Kielto ja vaihto sallittuun leluun + kehu kun pentu ottaa sen
-Hihnassa ei vedetä. Hihnakäyttäytymisen opetus aloitetaan heti. Tämä tapahtuu niin, että kun pentu vetää niin pysähdytään oitis. Pentu ei saa koskaan saada tahtoaan läpi kenenkään kanssa, että vetämällä pääsisi eteenpäin, vaan pentu oppii kyllä nopeasti että kun vetää niin matka tyssää siihen.
-Ruoan varastelu

Kyllä listaan taas tuli
-Nimen harjoittelua
-Leikkisä painiminen pennun kanssa
-Omilla leluilla koiran kanssa leikkiminen, kuten palloleikit ym.
-Piilotteluleikit namit/ihmiset
-Puruluut
-Yhdessä puuhaaminen
-Hellittely ja pusuttelu
-Johdonmukaisuus
-Sohvalle saa tulla
-Pissoista ulos/lehdelle aina hienot kehut/namit
-Oikein tekemisestä kehut/nami
-Kontaktin harjoittelu
-Trimmauspyödällä nätisti oleminen vähän aikaa kerrallaan
-Näyttelyseisomisen harjoittelu vähän aikaa kerrallaan

Näyttelyitä varten minulle kävi melkoinen onni potkaisemassa facebookin arvonnassa. Sillä voitin eräästä facebook kilpailusta näyttelyhihnan ja numeropidikkeen! Hihna ja pidike on kultaisen värinen ja voihan olla että tulevaisuudessa Aatu muuttuu ruskean väriseksi niin kultainen híhna käy vallan hyvin! Yleensä en voita missään kilpailuissa, joten olin todella hämmentynyt kuin näin kävi; Jeeee!

Voitettu näyttelyhihna ja numeropidike

Tänään ollaan vietetty myös ystävänpäivää ja mietitty millainen ystävä Aatusta meille tuleekaan!? Me käydään paljon kalassa joten vesikoira/laivakoira on meille hyvin luonnollinen valinta, samoin on sienestyksen laita olemme innokkaita sienestäjiä joten koiran ominaisuudet sienikoirana pääsevät varmasti hyvään käyttöön. Lagotto onkin työkoira, joten työtä se tekee oikein mielellään ja kaipaa varmasti työtehtäviä ja tekemistä, pelkät lenkit eivät riitä. Lagotto rakastaa kun se saa touhuta isäntäperheen kanssa yhdessä, oli se sitten mitä hyvänsä. Itse ajattelin ottaa Aatun vaan kaikkeen arkiseenkin aherrukseen mukaan, vaikkapa haravointiin ja lumen auraukseen. Aatusta tulee minun uusi ystäväni ja ennenkaikkea meidän perheenjäsen!




♥ Hyvää ystävänpäivää kaikille! ♥



Kaisa & Co

Koiranruokaa, koiranruokaa

Tänään olen pohtinut koiranruoka-asioita. Kasvattajan luona Aatu on saanut royal caninia, ja saman ruoan syöttämistä jatkan ehdottomasti nyt täällä kotonakin. Valmisruokaan ei tarvitse välttämätyä laitella mitään sekaan, vaikka moni onkin ehdottanut esimerkiksi kaslium lisää maitotuotteista. Tästä ollaan montaa mieltä. Ehkä yleisimmin isojen koirien kanssa, joiden kasvuvauhti on hurjaa, niin moni pelkää että tassut alkaa mennä vinoon, tai että tulee lonkkavaivoja. Mutta mitä olen itse tutkinut artikkeleita, niin joissakin todella varoitetaan syöttämästä liikaa kalsiumia. Ehkä kuitenkaan pienestä piimälisästä ei ole haittaakaan? Tänään kävin ostamassa pussillisen royal caninia jo varastoon (vaikka ruokaa tulee vähän kasvattajaltakin mukaan, niin kylläpä sitä silti lisää tarvitaan taas kohta)

Royal Canin Medium Junior

Valmisruoissa on se hyvä puoli, että siellä on kaikki tarpeellinen oikeassa suhteessa; energia, proteiini, kalsium ja fosfori ja vitaminit. Ja täytyy myöntää, että onhan se vallan helppo tapa ruokkia koiraa! Kokemusta minulla on myös toisenlaisesta ruokkimisesta, sillä edelliselle koiralle tein itse kaikki ruoat (lihat, riisit ym.) mutta syynä siihen oli, että hänen vatsalleen vanhempana koirana ei yksinkertaisesti käynyt yhtään mikään valmisruoka! Maha pysyi kunnossa vain itse tehdyillä ruoilla, ja toki sitten niin tehtiin, mutta olihan siinä oma työnsä varsinkin kun kyse isosta koirasta joka syö paljon. Mutta nyt siis ajattelin selvitä vähän helpommalla, jos se vaan suinkin on mahdollista.. :) Ja mikä ettei helppoa ole myös se, että koiralle voi nappuloiden joukkoon lisätä kaikki lapsilta ylijääneet ruoantähteet!

Mielipiteitä tuntuisi olevan paljon noissa ruoissa, royaliahan on mm. arvosteltu siitä, että sillä ei ole selkeästi ilmoitettu tuotteen lihapitoisuutta, vaikka lähestulkoon kaikki muut valmistajat ovat sen ilmoittaneet. Eläinkaupan tätin mukaan on vedottu tuotesalaisuuteen... hmm.. Myös säilöntäaineita on kovasti arvosteltu. Mutta toisaalta moni on taas kehunut tuotetta, että se sopii heidän koiralleen kaikkein parhaiten! Ota siis selvää, mielipiteitä on monia ja näillä mennään eteenpäin toistaiseksi.

Tärkeää on seurata koiran kasvua ja kehitystä, tassujen asentoa ym. pitää huoli siitä että koira ei ole liian lihava, eikä liian laiha niin ja liikuntaa sopivasti. Pieni pentu ei ole vielä todellakaan mikään sellainen joka väsytetään lenkeillä. Parasta liikuntaa pienelle pennulle on juosta vapaana ja leikkiä muiden koirien kanssa. Tästä tulikin mieleeni, että olen jo aktiivisesti etsinyt pentuseuraa täältä Jyväskylän alueelta. Ja olenkin löytänyt jo kolme pentukaveria joihin Aatu pääsee tutustumaan, kivaa :) Kaksi niistä on vähän vanhempia pentuja ja yksi on viikon vanhempi kuin Aatu. Rokotuksethan eivät vielä ole kunnossa, mutta paras sosialistumisen aika on käsillä kun pentu muuttaa omaan kotiin, joten sen asian kanssa pitää pähkäillä. Ehkä todellakin on syytä välttää suuria koiramassatapahtumia ja koirapuistoja, mutta kiltin, tutun ja (rokotukset saaneen) kanssa pentu voi varmasti leikkiä ja sosialistuminen myös eri ihmisiin on tärkeää. Pennun ajattelin alku tutustumisen jälkeen viedä kaikkiin vilinöihin missä kulkee paljon ihmisiä ja meillähän jo lasten kaverit muutenkin ramppaa ovista sisään ja ulos, niin että siinäkin tulee aivan varmasti jos jonkinlaista ihmis/lapsikokemusta.

Olen myös ottanut selvää alueen koirakouluista ja kun ensimmäiset rokotukset on kunnossa niin päästään sitten pentukouluun :D mahtavaa! Sitten meitä on perheessä kaikki eläimistä lähtien koululaisia, paitsi isäntä, joka on ainut työssäkäyvä. Aivan! Kun ei se maailma kuule toimi niin, että me kaikki oltais vaan koulussa ja opiskeltais :) Nih!


Kaisa & Co

Tarvikkeiden tarkastelua

Tänään tarkastin tavaroita, että löytyykö Aatulle kaikki tarpeellinen :) Mitähän pentu sitten oikein tarvitsee? Voisi kait sanoa, että vähälläkin tulee toimeen, mutta jotakin on hyvä olla. Itse ajattelisin, että nämä on tarpeellisia;

-Ruoka- ja juomakuppi
-Talutin ja panta
-Oma paikka/peti koiralle oli se sitten vaikka makuualusta tai muu vastaava
-Leluja
-Kynsisakset
-Turkinhoitotarvikkeita


Lagotton turkkiahan ei harjata, ja turkki kasvaa noin sentin kuukaudessa. Turkkia on lyhennettävä säännöllisesti,  joko niin että vähän väliä lyhentelee, tai sitten niin että pari kertaa vuodessa trimmataan lyhyeksi. Kun turkin pitää suhteellisen lyhyenä 3-4cm pitkänä niin takkuja pitäisi tulla vähemmän.
Takkuja voi tulla esimerkiksi korvan taakse tai kainaloihin ja ne on avattava ja selvitettävä käsin/kammalla, tai leikattava pois. Pari kertaa vuodessa turkin voi karstata ja irroittaa pohjavillan samalla. Jos turkin aukaisee kokonaan, niin on se sen jälkeen pestävä ja kasteltava perusteellisesti ja puristeltava pyyheliinaan ja annettava kuivua itsekseen. Itse luulen että ensimmäiset trimmaukset tulee kyllä tehtyä ammattilaisen luona, ennen kun alan itse "säätämään" turkin kanssa. Varsinkin kun tarkoitus olisi käydä näyttelyissä!

Tarvaroiden tarkastuslistaa läpikäydessäni, huomasin kyllä puutteita. Ensinnäkin meillä on vaan isoja ruoka- ja juomakuppeja! En yhtään ollut ajatellut että vaikka pentu osaisikin halkaisijaltaan isosta kupista syödä/juoda, niin korkeus voi tulla vastaan sillä kuppien reunat on korkeat! Joten lähden tällä viikolla vielä ostamaan uudet pienemmät kupit.

Tälläisiä kuppeja löytyy, taitaa olla liian korkeita.

Ensi talutin ja panta tulevat kasvattajalta, ja isomman koiran nahkaisia taluttimia löytyy sitten. Uusi panta varmaan hommattava jossain vaiheessa..

Oma peti löytyy, siitä olikin viimeksi kuva. Pedin paikkaa pitää harkita, että olisi kuitenkin rauhallinen paikka, mutta suhteellisen keskeisellä paikalla.

Leluja on vain vähän! Kuten kuvasta näkyy niin meiltä löytyy yksi pallonarulelu, joka on varmasti sopiva. Ja yksi röhkivä possu, mikä on vähän arveluttava, sillä se on ohkaista muovia ja siitä todellakin saatta irrota palasia pennun järsiessä kaikkea.

possu ja pallonarulelu

 

Joten päätin tehdä niitä lisää. Jostakin löysin ohjeen, että pennulle hyviä leluja voi tehdä itsekin vanhoista vaatekappaleista. Päätin tänään toteuttaa vähän itseäni ja kaivelin vanhoja huiveja ja kangaspalasia kaapin kätköistä ja löysinkin kivoja pieniä kangaspaloja (noin 60cm pitkiä) Ja päätin tehdä narulelun itse Aatulle. Näin se kävi

 Ensin riepuja yhteen, noin samankokoisia.














Solmitaan päistä ja letitetään.



















 Ja lopuksi solmu toiseen päähän, ja narulelu on valmis!

Helppoa ja yksinkertaista ja varmasti pennusta 
ihanaa kun se tuoksuukin ihan omistajalle :)

























Mielessäni laskin että taitaa olla viisi yötä enää, kun Aatu muuttaa meille! Täytyy myöntää että positiivisesti vähän pientä jännitystä ilmassa. Lapsetkin kyselee kovasti että milloin se Aatu tulee? Yhdessä sitten lasketaan että montako yötä enää jäljellä :)

Kaisa & Co


 
Päivitystä viestiin vielä; sillä lähdin muutamaan eläinkauppaan vielä vierailemaan illasta ja tarttuihan sieltä mukaan pari ruokakippoa (muovisia) joita eläinkaupantäti niin lämpimästi suositteli. Ensinnäkin näissä kupeissa on paljon hyvää pentua ajatellen;



1. nämä on sopivan kokoisia!
2. nämä pysyvät muovitassujensa ansiosta hyvin paikoillaan
ja sen lisäksi pentu ei saa niitä kaadettua helposti.
3. Nämä oivat matalampia kun ne isot kupit, vaikka
eläinkaupantäti kyllä kertoi että nälkäinen pentu vaikka
suuremmallekin kupille itsensä kampeaa







Lisäksi mukaan tarttui pari pantaa, ruskea ja sinivihreä. Nää voi olla vähän isoja, mutta varmasti sopivia jossain vaiheessa. Otetaan vaikka kaappiin odottamaan kun pentu kasvaa. Tosin tää ruskea mokkanahkainen on huomattavasti pienempi, voi olla että jopa sopiva juuri nyt. Niittipanta tuntui tosi hyvältä materiaalilta, ehkä ulkonäkö oli vähän hmm.. mutta ostin kuitenkin.

Ja sen lisäksi löytyi vielä yksi lelu lisää! Vinkuva pehmomato ☺

Ihanaa odottelua.. :)

Se olisi sitten ensimmäinen postaus tähän blogiin, ja se alkaa odottavaisin tunnelmin. Vajaan viikon kuluttua perheeseemme astelee uusi perheenjäsen; rodultaan lagotto romagnolo, viralliselta nimeltään Budoar Hermes ja kutsumanimeltään Aatu. 

Aatu, Budoar Hermes, kasvattajan ottamassa kuvassa noin 7vk ikäisenä

Lagotto romagnolo on noin reilun polven korkuinen, keskimäärin 45 cm korkea ja 11-16 kg painava, kiharakarvainen vesikoira / sienikoira. Alkuperäisessä maassaan Italiassa koiria ollaan käytetty työkoirana, vedestä noutavana koirana ja kalastajan apuna sekä sienikoirana. Lagotollahan on erittäin hyvä hajuaisti ja se etsii maan alla kasvavia tryffelisieniä. Lagotto on myös erittäin hyvä seuralainen, luotettava kumppani ja innokas oppimaan uutta. Lagotton luonne on vaatimaton, innokas, lempeä, omistajaansa kiintyvä ja helposti koulutettava. 

Meidän perheeseen lagotto tulee ennenkaikkea yhdeksi perheenjäseneksi ja harrastuskaveriksi kaikkeen touhuun; sienestyksestä veneilyyn, lenkkeille ja koiraharrastuksiin kaveriksi. Koiraharrastustoiminnasta minua itseäni kiehtovat eniten toko ja jälki. Myös koiranäyttelyt kiinnostavat, joten myös siellä tulemme käymään paljon. Koirakokemusta perheellämme on, sillä edellinen koiramme oli uros hovawart, joka kuoli syksyllä 2013 kunnioitettavassa 12v iässä. Lagotto on rotuna meille ihan uusi kokemus ja saa nähdä mitä kaikkea uutta ja ihmeellistä se tuokaan elämäämme! Olen tavannut jonkun verran lagottoja omistajineen, ja kokemukseni rodusta on pelkästään positiivista. Lagottojen luonne ja omisnaisuudet ovat vieneet täysin sydämeni ♡



Odottelun tiimellyksessä olen hankkinut tietenkin kaikkea tarpeellista jo Aatulle. Aatua odottelee täällä kotona jo muutamia leluja, taluttimia ja uusi peti. Peti löytyi Mustista ja mirristä sattumalta eräällä kauppareissulla ja nyt se odottelee omaa kömpijäänsä :)  

Olemme muutenkin hyvin varustautuneet pennun tuloon, kaikki sähköjohdot on kätketty ja puruluita varattu.. Niinhän sitä sanotaan, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty! Siltihän aina jotakin odottamatonta voi tapahtua, varsinkin kun on kyse touhukkaasta pienestä koiranpennusta :)

Mutta tästä on hyvä jatkaa odottelua; meille tulee kohta koiranpentu!

Kaisa & Co